Meille muistutetaan toistuvasti (jopa korkeiden kirkonmiesten suulla), että ”Raamattu on aika- ja kulttuurisidonnainen teos”. Tämä on tarkoittavinaan sitä, että Raamatussa on paljon vanhentunutta asiaa– mutta onneksi myös jotain, mikä ei vanhene koskaan.
Sitä en tietenkään kiistä, että Raamattu on aika- ja kulttuurisidonnainen teos. Joka ainoa kirjallinen tuotos, kaikki viestintä, on sidottu tiettyyn aikaan ja kulttuuriin. Mutta tämä ei missään tapauksessa tarkoita automaattisesti sitä, että Raamatussa olisi ainoatakaan kohtaa, josta ei enää tarvitsisi välittää. Aika- ja kulttuurisidonnainen ei merkitse samaa kuin vanhentunut. Kyseessä on retorinen temppu, jota Raamattuun kyllästyneet henkilöt käyttävät hyväkseen.
Esimerkiksi naisten pään peittämisestä puhuva katkelma (1. Kor. 11) on hyvin aika- ja kulttuurisidonnainen kohta. Tämä tarkoittaa sitä, että katkelman taustalla olevaa ajatusta on vaikea ymmärtää olematta selvillä sen kirjoitusaikana vallinneesta tilanteesta sekä kirjoittajan ja lukijoiden jakamasta yhteisestä kulttuuritaustasta. On vaikea ymmärtää, mikä merkitys pään peittämisellä oli, koska tämä konventio (ja sen vastainen käytös) ovat sidotut tuohon aikaan ja kulttuuriin. On vaikea ymmärtää, miten kohta liittyy meihin ja miten sitä tulisi soveltaa, jos mitenkään.
Mutta taustalla olevat periaatteet, joita Paavali soveltaa tuohon nimenomaiseen aika- ja kulttuurihistorialliseen tilanteeseen käskiessään vaimoja peittämään päänsä, eivät ole vanhentuneet päivääkään. Tänään niitä sovelletaan mm. niin, että vaimot eivät tule kirkkoon ilman vihkisormusta, syvään uurretussa paidassa, minihameessa ja reisisaappaissa. Raamatun antamat suuntaviivat ja periaatteet ihmis- ja yhteiselämälle eivät ole vanhentuneita siksi, että niiden eheät ja johdonmukaiset sovellukset välttämättä ovat aika- ja kulttuurisidonnaisia.
Ellemme tiedosta, että 1. Kor. 11:n katkelma on aika- ja kulttuurisidonnainen, keskitymme siihen, että naisilla on kirkossa päähine ja miehillä ei (kuten nykyään tehdään). Jos vääristelemme aika- ja kulttuurisidonnaisuuden käsitettä, luulemme, että Raamatussa on osia, joista ei tarvitse enää välittää (kuten nykyään myös tehdään).
reunahuomautuksia 