Suomi, tasa-arvon kehitysmaa

Alan lopullisesti kyllästyä julkisen keskustelun tasoon rakkaassa kotimaassamme. Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä se on väsytystaktiikan suosijoiden tarkoituskin. Että kun suuri yleisö ei enää kerta kaikkiaan jaksa kuunnella, kuinka valheita yritetään pelkän tylsämielisen toiston voimalla saada tosiksi, niin voitto on saavutettu. Kun kukaan ei enää intä vastaan, kaikki ovat samaa mieltä ja ainoa mielipide on osoittautunut enemmistön mielipiteeksi.

Tarkoitan – vaikea arvata – äskeisen lakivaliokunnan äänestyksen seurauksena syntynyttä mediaruikutusta. Kuinka tasa-arvoisen avioliittolain etenemistä tahallaan jarrutetaan, kuinka kaikkien tulee olla tasa-arvoisia lain edessä kaikista tekijöistä huolimatta ja kuinka maamme on kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen mukaan muuttumassa ihmisoikeuksien, nähtävästi myös tasa-arvon, kehitysmaaksi.

”Me uskomme, että kaikilla ihmisillä on oikeus solmia avioliitto sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta”, toteaa vastikään perustetun Tasa-arvoinen Suomi -yhdistyksen puheenjohtaja Senni Moilanen.

Uutispaukku Moilaselle ja muille yhdistyksen jäsenille: Suomessa kaikilla ihmisillä on jo oikeus solmia avioliitto sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Riippumatta siitä, onko henkilö mies vai nainen, hetero vai homo, hänen sallitaan solmia lain määrittelemä avioliitto voimassa olevin reunaehdoin. Nämä reunaehdot ovat kaikille samat sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Nykyinen laki on täysin yhdenvertainen ja tasa-arvoinen, ihmiset täysin yhdenvertaisia oikeuksiltaan. Homon avioliittohakemusta ei hylätä siksi, että hän olisi rastinut homofobisen virkamiehen mielestä ällöttävän ruudun sarakkeessa ”seksuaalinen suuntautuminen”, vaan koska hän haluaa mennä naimisiin tavalla, joka ei ole sallittu kenellekään.

Ymmärrän toki, ettei homo halua solmia avioliittoa vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Sama oikeus hänellä kuitenkin on, eikä se kenenkään muunkaan kohdalla tarkoita sitä, että saan määritellä käsitteen avioliitto omien mieltymysteni mukaisella tavalla ja valittaa sen jälkeen, ettei minulla ole oikeutta ”avioliittoon”.

Pyrkikää kaikin mokomin muuttamaan avioliiton määritelmä sellaiseksi, että kuka tahansa saa mennä naimisiin juuri sen ihmisen (tai niiden ihmisten!) kanssa, jota rakastaa. Mutta pelatkaa reilua peliä ja myöntäkää, mitä olette tekemässä. Olen toisaalla nostanut esiin muita ihmisryhmiä, jotka rakastavat ihan yhtä aidosti ja epäilemättä haluavat omaa suhdettaan kutsuttavan virallisesti avioliitoksi.

Tämä seikka johtaa meidät toisen keskeisen seikan äärelle. Jani Toivolan mielestä ”[y]hdenvertaisuus, käsitys perheestä, parisuhteesta, rakkaudesta tai sitoutumisesta toiseen ihmiseen ei voi nojata yhdenkään yksittäisen ihmisryhmän vakaumukseen tai arvomaailmaan.” Väite ei ilmeisesti koske sitä äänekästä vähemmistöä, joka vaatii nykyisin kaikkialla maailmassa enemmistöä tunnustamaan heidän käsityksensä ”perheestä, parisuhteesta, rakkaudesta tai sitoutumisesta” täysin samanveroiseksi, yhtä hyväksi ja arvokkaaksi kuin ikiajoista asti tunnustettu heteroseksuaalinen, yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto on.

Toivola jatkaa muistuttamalla, että (sen kuoliaaksi toistetun ja virheellisesti peliin vedetyn) ”[t]asa-arvon tulisi olla jaettu yhteinen nimittäjä”, kuten se tietysti onkin, koska kaikki ihmiset – eivät kaikki elämäntavat tai ihmissuhdemuodot – ovat jo tasa-arvoisia lain edessä. Mutta mielenkiintoisin on muistutuksen loppuosa. ”Edelleen jokainen voi valita oman tapansa elää.”

Olen asiasta täysin samaa mieltä. Homoseksin poistuttua rikoslaista ja sairausluokituksesta jokainen on voinut ja voi valita oman tapansa elää. Mutta mitä tekemistä tällä on sen kanssa, että valinnanvapauden lisäksi ympäröivä yhteiskunta on julkisen tunnustuksen muodossa, keinolla millä hyvänsä, pakotettava tunnustamaan tämä valinta joka tasolla samanveroiseksi ja yhtä hyväksi kuin perinteinen, ”heteronormatiivinen” valinta?

Toivolan harhautukseen ovat langenneet muutkin. Ensimmäisen siteeratun artikkelin kommenttiosiossa nimimerkki Piippola hämmästelee, kuinka outo tarve on kansanedustaja Mika Niikolla ”ja muilla vastaavilla tunkea ihmisten sänkykammareihin tutkimaan, miten siellä möyritään.” Samaa kysymystä kuulen jatkuvasti. Ovatko ne uskovaiset ihan sairaita, kun niitä kiinnostaa, mitä kaksi aikuista ihmistä omassa makuuhuoneessaan puuhaavat?

Todellisuudessahan se ei kiinnosta ketään – ei kristillisdemokraatteja, ei perussuomalaisia. Se ei voisi vähempää kiinnostaa muita kuin niitä, joilla on toisten seksuaalikäyttäytymisen kyyläämisestä jokin fiksaatio. Suomessa miespari tai naispari – tai vaikka viisi miestä ja kaksi naista – saavat asua samassa taloudessa ja puuhata omien lakanoidensa välissä ihan mitä mieleen juolahtaa, elleivät pahoinpitelyn tunnusmerkit täyty.

Mutta kun se ei riitä. Homo- ja lesbopareille ei riitä, että he saavat elää rauhassa kenenkään kyttäämättä, estämättä, eheyttämättä, pidättämättä tai sekaantumatta. Tähän heillä on ollut oikeus jo kauan. Heille ei riitä sekään, että he nykyään saavat solmia rekisteröidyn parisuhteen, laatia keskinäisen testamentin ja periä toisensa, vuokrata tai omistaa yhdessä asunnon, vierailla toistensa luona sairaalassa, jopa adoptoida toisen osapuolen biologisen lapsen.

Mikä riittäisi? Hullua on, että homo- ja lesboparit haluavat kaikkien sekaantuvan juuri heidän parisuhteeseensa. Mikään ei ole hyvin, ennen kuin yhteiskunta – joka edustaa jokikistä suomalaista tämän yhteiskunnan jäsenenä – ilmoittaa julkisesti ja virallisesti tiedostavansa ja ymmärtävänsä, millä tavalla ja kenen kesken siellä makuuhuoneessa möyritään, ja myöntävänsä tälle parisuhteelle muodollisesti saman aseman, joka heteroavioliitoilla on. Vasta sitten, kun 1) avioliitto, 2) automaattinen yhteinen sukunimi ja 3) perheen ulkoinen adoptio-oikeus on annettu, vähemmistömme on tyytyväinen. Se möyrii hyvillä mielin vasta, kun kaikki muutkin tietävät sen möyrivän, myöntävät tietävänsä tämän ja siunaavat möyrimisen virallisesti suostumalla kutsumaan sitäkin ”avioliitossa” tapahtuvaksi möyrimiseksi.

Käytännössähän kohta 2 on nk. moot point. Yhteisen sukunimen pari saa itse ottaa koska tahansa. Kelpaamatonta on se, ettei sukunimeä tällä hetkellä anneta automaattisesti. Se todistaa, ettei samaa sukupuolta olevien parisuhde ole yhteiskunnan mielestä sama asia kuin heteroavioliitto, mikä on kauhea signaali. Myös kohta 3 on täysin merkityksetön, koska mikään maa ei antaisi ei-biologista lasta homoparille. Oikeus ilman sen reaalista toteuttamismahdollisuutta ei voi olla elämän ja kuoleman kysymys, ellei kaivata nimen omaan muodollista tunnustusta. Ja sehän kohta 1, kuten koko paketti, on. Kaikki eivät suostu sanomaan, että se, mitä olette valinneet, on meistäkin sangen hyvää.

Ei kyse ole valinnanvapauden puuttumisesta eikä ihmisten välisestä tasa-arvosta. Kyse on siitä, että sinut ja minut on lain voimalla pakotettava tunnustamaan, että homoseksuaalin tapa toteuttaa omaa valinnanvapauttaan on täsmälleen samanveroinen tapa kuin ikiaikainen, perinteinen avioliitto. Yhteiskunnan on taputettava häntä ja hänen kumppaniaan julkisesti olkapäälle, myönnettävä heidän parisuhteelleen sama virallinen arvo ja erityisasema, sama nimi. Tuo arvo on tosin aikaa sitten kärsinyt inflaation avosuhteiden ja avioerojen yleistyttyä, mutta niin kauan kuin se on edes nimellisesti olemassa, homo ei saa rauhaa. Miltä? En itse asiassa tiedä.

Missä muussa yhteydessä tahansa voisi ajatella, että rauhaa kaivataan syyttävältä omaltatunnolta. Suomalaisella mieshenkilöllä on esimerkiksi oikeus käydä strippiklubeilla. Poliisi ei vie putkaan eikä psykologi eheytä. Mutta yhtäkkiä viisikymppinen Pentti alkaa yleisönosastoissa, keskusteluohjelmissa ja julkisissa tilanteissa paitsi huudella ääneen ravaavansa strippiklubeilla, myös vaatia kaikkia muita tunnustamaan virallisesti, että hänen tapansa on yhtä hyvä ja samanveroinen kuin useimpien muiden viisikymppisten tapa – nauttia lähinnä oman puolison alastomasta vartalosta ja satunnaisesta pornolehdestä. Voi toki olla, että valitut elämäntavat ovat samanveroiset. Mutta se, että yksi mies alkaa vaatia omalleen toisten tunnustusta ja hyväksyntää, herättää välittömän epäilyksen: Pentti ei ole sinut oman valintansa kanssa. Hän tuntee tekevänsä jotain väärää ja epänormaalia, eikä saa rauhaa, ennen kuin pääministeri toteaa leimatulla paperilla: ”Pentti, olet sinä ihan yhtä hyvä mies kuin kaikki muutkin.”

Tämä profilointi ei tietenkään koske homoseksuaaleja. Ylipäätään koko tilanne on täysin epäanaloginen, epäreilu, epäjohdonmukainen ja niin epää kuin olla voi. Tällaisen rinnastuksen esittäjä olisi hirveä, suvaitsematon natsirasistisyrjijähomofoobikko. Mutta siitä huolimatta olisi mukavaa, jos aktivistit voisivat reilusti myöntää haluavansa muuttaa avioliiton määritelmää ja olemusta eivätkä valittaisi olemattomasta epätasa-arvosta. Olisi mukavaa, jos he voisivat reilusti myöntää, että he haluavat ennen muuta enemmistön julkista ja virallista tunnustusta, oman valintansa julistamista aivan samanveroiseksi kuin se valinta, joka sukupolvesta toiseen on tuottanut ja kasvattanut seuraavan sukupolven yhteiskuntiin eri puolilla maailmaa.

Ja tietenkin olisi mukavaa, jos he jättäisivät minut rauhaan. Lakkaisivat vaatimasta minua tunnustamaan asiaa, jota en minkään logiikan ja todisteiden valossa voi rehellisesti tunnustaa. Eläisivät oman valintansa kanssa; möyrisivät, kun laki sen sallii. Antaisivat minun tasa-arvoisena yhteiskunnan jäsenenä pitää miehen ja naisen välistä, elinikäistä avioliittoa erityisessä asemassa, jossa sitä on aina pidetty, ja möyriä omalla tahollani. Pakottamatta ja vaatimatta minulta taputusta selkään. Hehän ovat käsittääkseni sitä mieltä, että edelleen jokainen voi valita oman tapansa elää.

Vai koskiko sekin vain vähemmistöjä?

Advertisements
Kategoria(t): seksuaalietiikka, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Suomi, tasa-arvon kehitysmaa

  1. Koska linkkasin sun sivun tälläselle sivulle masinoija -sivulle, niin ajattelin taspuolisuuden nimissä linkata ko. sivun linkin sitten tänne eli http://masinoija.wordpress.com/2011/07/05/avoin-kirje-sukupuolineutraalin-avioliiton-vastustajille/#comment-1270 toivottavasti linkit lisäävät aidosti fiksua keskustelua molempien sivustojen välillä. Ja tuovat molempien osapuolten kantoja selkeämmin tietoisuuteen. Kiitos Jasu Mahtavasta työstä mitä siunausta sulle!

    • Arto Nissi sanoo:

      Mielestäni Suomi on tasa-arvon huippu maa. Laki on meillä kaikille sama. Heterot ja homot voi mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa ja kummatkin ei saa mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa. Laki on sama. Ainoa missä laki ei ole sama on jehovan todistajille, kun heidät on vapautettu maanpuolustus velvoitteesta,

  2. Kerrassaan loistavan hienoa ja nautittavan viisaasti rakennettua asiaa asiasta…! Saattaapi tässä itsekin arvata minkälaista taustavaikutusta kirjoittajalla on tykönänsä; ja mikäpä sen parempi… Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tämän 🙂

  3. Kommenttiin ”Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ota keneltäkään mitään pois vaan sen sijaan asettaa kaikki tässä asiassa samanlaiseen asemaan lain edessä.”

    -Kylläpä se vain ottaisi; on paljon asioita, jotka ovat paljolti abstrakteja, ja tässä oltaisiin ottamassa pois sitä selkeyttä ja yksiselitteisyyttä, että avioliitto tarkoittaa juurikin sitä, mitä sen kuuluukin tarkoittaa: MIEHEN JA NAISEN KESKEN SOVITTUA JA SOVITTAVAA LIITTOA…

    Nyt täytyy vain arvioida, onko syytä ottaa tarkasteltavaksi, että olisiko tässä vaiheessa todellista tarvetta, rekisteröityä parisuhdetta koskevaa lain muuttamiselle; sen laatimisestahan ei ole vieä kauaakaan kulunut, kun juuri katsottiin olevan tarpeellista laatia ko. laki, kohderyhmänä ollen juurikin homo- ja lesboparit. Mutta, jos riittävän huolellisesti harkinnan jälkeen edelleenkin ollaan sitä mieltä, ettei rekisteröityä parisuhdetta koskevaa lakia muuttamalla päästäisi kohtuulliseksi katsottavaan tulokseen, samaa sukupuolta olevien parien kohdalla, niin tehtäköön sitten joku uusi ”liittolaki”. Erittäin perustellusti onkin tarkoituksenmukaista, että em. selkeys ja yksiselitteisyys avioliittolain osalta pyritään säilyttämään. Ja toisaalta olisi erittäin epäviisasta alkaa noita hyviä ominaispiirteitä alkaa ko. lain osalta tärvelemään.

    Nykyinen avioliittolaki onkin tarkoituksenmukainen juuri siinä tarkoituksessa , mitä varten se onkin olemassa. Niinpä se ei olekaan, mitenkään, eikä ketään kohtaan ”epätasa-arvoinen” tai ”epätasapuolinen”, koska se on juurikin tehty heteropareja varten. Kaikilla laeillahan on oma kohderyhmänsä, isoimmillaan koko maa ja sen kansa ja jossain laeissa ehkä joku hyvinkin pieni vähemmistö. Avioliittolain kohderyhmänä ovat naimisiin menevät ja avioliiton solmivat heteroparit. Siksipä tämä laki EI sikäli ole mitenkään ”epätasa-arvoinen” tai ”epätasapuolinen” homo- ja lesbopareja kohtaan, koska he eivät kuulukaan tämän lain kohderyhmään…

  4. Kirkasta järjenkäyttöä, suosittelen kaikille 🙂

  5. Paluuviite: Miksi en kannata sukupuolineutraalia avioliittolakia? | Harvempien sanojen mies

  6. Timo Jokela sanoo:

    Tämä on erinomainen analyysi!

    Kirjoitat lopuksi, että ”tietenkin olisi mukavaa, jos he jättäisivät minut rauhaan. Lakkaisivat vaatimasta minua tunnustamaan asiaa, jota en minkään logiikan ja todisteiden valossa voi rehellisesti tunnustaa”.

    Luulen, että tämä toiveesi ei valitettavasti tule toteutumaan. Se ei vain ole loogista.

    Kuten kirjoitat, heidän tavoitteensa on saada ympäröivä yhteiskunta tunnustamaan ”tämä valinta joka tasolla samanveroiseksi ja yhtä hyväksi kuin perinteinen valinta”.

    Vaikka lakialoite hyväksyttäisiinkin, jää aloitteen tekijöillä kuitenkin yksi asia tässä tunnustuksen hamuamisessa saavuttamatta: lain hyväksyminen kun ei tarkoita, että ihmisten mieli muuttuisi. Eli mahdollisen lakimuutoksen jälkeenkään kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin he. (Sietämäntöntä!)

    Kun tämä kaiken kattava tunnustus jää vajaaksi, niin perinteisen avioliiton kannattajia tuskin jätetään rauhaan. Vaan tullaan syyttämään vihapuheesta, syrjinnästä, jne. jne., mitä se retoriikka sitten onkaan.

    Tästä esimerkkinä se, mitä niissä Amerikan osavaltioissa, jossa sukupuolineutraali avioliitto hyväksytty, on tapahtunut: miten aggressiivisesti aktivistit toimivat perinteisen näkemyksen esille tuontia vastaan. Tai jopa enemmän: hiljaa oleminen ei riitä, vaan edellytetään, että pitää ilmaista tukensa ”sateenkaariaatteelle” (ks. Massachusetts-video).

    ——————-
    (Mistä sitten johtuu tämä hirveä hinku saada kaikkien tunnustus elämänmuodolleen, on oma kysymyksensä. Mutta se on sitten eri keskustelu)

  7. kuroyo sanoo:

    Ilmeisesti homoseksuaalisuus on valinta, epänormaalia ja verrattavissa pornonkatseluun. Kirjoittajan tietämättömyys ja ahdas maailmankuva paistaa suloisesti rivien välistä. Avioliitto on myös laillinen sopimus eikä sillä ole mitään tekemistä kirkon tai vanhetuneiden uskontojen kanssa.

    • raapustus sanoo:

      Ilmeisesti homoseksuaalisuus on valinta, epänormaalia ja verrattavissa pornonkatseluun. Kirjoittajan tietämättömyys ja ahdas maailmankuva paistaa suloisesti rivien välistä.

      Homoseksuaalisuus on valinta myös akateemisten homoaktivistien mielestä. He pitävät lähinnä loukkaavana ajatusta, että ihmisen seksuaalisuus tehdään synnynnäiseksi ”vammaksi”, jolle kukaan ei mahda mitään. Homoseksuaalisten tekojen ja mieltymyksen valintaluonne hämärretään vain silloin, kun halutaan käyttää uhriasemaa hyväksi ja vedota siihen, että tällaiseksihan minä synnyin. Vakavasti otettavassa sisäisessä dialogissa tähän ei uskota itsekään.

      Totta kai homoseksuaalisuus on epänormaalia molemmissa sanan sanakirjamerkityksissä. On kai kiistatonta, että se on tilastollisesti epänormaalia eli epätavallista, koska homoseksuaaleiksi itsensä luokitteleviä on tutkimuksesta riippuen vain 1–10 % väestöstä. Se on myös teleologisesti epänormaalia eli epätarkoituksenmukaista, koska homoseksuaalinen käyttäytyminen ei missään mielessä täytä ihmisen sukupuolielinten tai hänen lajityypillisen käyttäytymisensä tarkoitusta sen enempää evolutiivisesta kuin luomisopillisesta näkökulmastakaan. Ero on siinä, että minä annan epänormaalien yksilöiden olla rauhassa ja harrastaa epänormaaleja taipumuksiaan, kunhan nämä eivät vaadi minua teeskentelemään julkisesti, että kaikki on normaalia. He puolestaan eivät anna minun olla rauhassa.

      Pornon katselusta puhuin vain positiivisessa mielessä, joten tekstiäni ei taidettu lukea kovin tarkkaan ennen kommentin lähettämistä. Mutta kysypä pornoaddiktilta, onko hänen käyttäytymisensä tai mieltymyksensä ”valinta”.

      Avioliitto on myös laillinen sopimus eikä sillä ole mitään tekemistä kirkon tai vanhetuneiden uskontojen kanssa.

      Ja missäköhän yhteydessä kiistin edellisen tai vetosin jälkimmäisiin?

      • kuroyo sanoo:

        Tekstisi antaa kuvan, että jokainen voi valita elämäntapansa. Homot voi mennä naimisiin eri sukupuolta olevien kanssa, joten kaikki on jees. Yksi ihmisen perustarpeista on tulla hyväksytyksi omana itsenään. Jos sinut hyväksytään ahdasmielisenä ääriuskovaisena mikset voi hyväksyä homoja sellaisenaan vaikka suuri kirja sanookin että se on väärin. Homoilla on eroja hypotalamuksessa verrattuna heteroihin joten kyse ei ole valinnasta. Se että joku pitää sitä loukkaavana ei muuta tosiasiaa. Seksuaalisuus myöskään ei voi olla vamma, se ei voi olla negatiivi vaikka useat käyttävätkin sitä siinä tarkoituksessa.
        Homoseksuaalisuus ei myöskään ole epänormaalia, sitä ilmenee kaikissa lajeissa. Se että se on tilastollisesti epänormaalia on irrelevanttia, nykyään on myös tilastollisesti epäonormaalia olla ääriuskovainen suomessa. Ilmeisesti ihmisen käyttäytyminen pitää olla aina tarkoituksenmukaista? Teetkö kaiken elämässäsi loogisesti ja tarkoituksenmukaisesti? Vaikea uskoa kun lukee tekstiäsi. Kaikkien pitää toimia heille määrättyjen ahdasmielisten roolien mukaan? Miehet miehiä naiset naisia? Homot eivät anna sinun olla rauhassa? Epäilen että olet tavannutkaan yhtäkään homoa. Se, että ihmiset taistelevat oikeuksiensa puolesta tuskin on henkilökohtainen hyökkäys sinun egoasi kohtaan. Ja mitä tulee uskontoihin ja lailliseen sopimukseen, avioliitolla ei pitäisi olla mitään tekemistä enää kirkon tai uskovaisten kanssa. Siksi on surullista, että te vaikutatte asiaan vielä niin voimakkaasti. Kyse on ihmisoikeuksista, rekisteröity parisuhde ei oikeuta kumppanin perintään tai kumppanin lapsen adoptioon. Myöskään homoseksuaaliparit eivät voi mennä keinohedelmöitykseen. Eli ihmisoikeudet eivät yksinkertaisesti ole samat, ja tämän vastustajat sopivasti aina unohtavat. Ja ennen kuin alotat siitä kuinka homoparien ei pitäisi saada lapsia lueppa netistä puolueettomia tutkimuksia asiasta. Ei välttämättä kannata lukea jonkun Westboron babtistikirkon tilaamaa tutkimusta.

        • raapustus sanoo:

          Heität kymmenkunta irrallista ja melko toimimatonta väitettä, joten vastaan lyhykäisesti samassa järjestyksessä.

          • Kaikki ei varmaan ole jees homojen itsensä mielestä, mutta he eivät ole perustelleet vaatimustaan pätevästi.
          • Kuka minut hyväksyy ”ahdasmielisenä ääriuskovaisena”? Sinäkö? Leimaat minut tuollaisella nimikkeellä ja vaadit minua omassa blogissani muuttamaan mielipidettäni. 🙂 Minä en vaadi homoja hyväksymään omia näkemyksiäni heidän seksuaalisuudestaan, mutta he pyrkivät pakottamaan minut lain keinoin hyväksymään ja tunnustamaan heidän näkemyksensä omasta seksuaalisuudestaan.
          • Hypotalamuksen ja valinnan sekoittaminen toisiinsa ei ansaitse vastausta. Kuuntelen tässä asiassa mieluummin akateemisia homoaktivisteja.
          • Sanoin, että kun hyvää tarkoittavat heterot lässyttävät, etteivät homot voi mitään haluilleen, akateemiset homoaktivistit itse pitävät sitä loukkaavana ja kokevat, että heidän seksuaalisuuttaan kohdellaan ikään kuin se olisi vamma. Ulospäin he käyttävät uhriretoriikkaa silloin, kun siitä on hyötyä.
          • En minä väittänyt, että tilastollisella epänormaaliudella olisi mitään väliä minkään kannalta. Esitit itse aluksi tyrmistyneen kysymyksen, että ilmeisesti homous on mielestäni epänormaalia. Vastasin, että kyse ei ole mielipiteestä, vaan homous on ihan aidosti epänormaalia sekä tilastollisesti että teleologisesti. Mitä väliä tuolla tosiasialla on, on aivan eri juttu.
          • Mainitsemasi ”jokaisella lajilla” esiintyvä homoseksuaalisuus (jonka laatu ja relevanssi ovat aiheen kannalta lähes täysin hyödyttömiä) on jokaisella lajilla niin ikään tilastollisesti epänormaalia. Tarkoittaa siis, että vain pieni vähemmistö harrastaa sitä.
          • Teenkö kaiken elämässäni tarkoituksenmukaisesti? En varmaankaan. Mutta en kulje ympäriinsä vaatimassa suureen ääneen, että kaikkein epätarkoituksenmukaisimmat tekoni on lain tasolla julistettava yhtä tarkoituksenmukaisiksi kuin työssä käyminen ja verojen maksaminen — ja pakotettava kaikki muutkin tunnustamaan, että asia on tasan näin.
          • Se, että eräät ihmiset taistelevat sellaisten ”oikeuksien” puolesta, joihin heillä ei ole todellista moraalista oikeutta, asettaa minulle ja kaikille muille velvollisuuksia mahdollistaa nuo oikeudet ja kustantaa ne. Kyse ei ole minun egostani, vaan minun perusoikeuksistani — omiin mielipiteisiini, rahoihini, vapauteeni jne. Oikeus mennä ”naimisiin” mielivaltaisesti määriteltynä – oman sukupuolen edustajan, neljän muun ihmisen, hevosen, Eiffel-tornin tai oman itsen kanssa – ja vaatia kaikkia muita tunnustamaan tuon ”liiton” pätevyys ei ole mikään ihmisoikeus. Oikeus ajatella, että miehen ja naisen muodostama perhe on ilmiselvä sivilisaation ja yhteiskunnan perusyksikkö, ja sanoa tämä asia vapaasti ääneen, on ihmisoikeus. Se tunnetaan nimellä ajattelun- ja sananvapaus.
          • Niin kauan kuin avioliitto on yhteiskunnallinen asia ja kirkon jäsenet / uskovaiset ovat yhteiskunnan jäseniä, avioliitto on asia, johon myös heillä on sanomista. Luulitko kirkon ja valtion eron tarkoittavan sitä, että vain ateistit saavat ottaa kantaa kysymyksiin, jotka ensin määritellään ”poliittisiksi, ei uskonnollisiksi”?
          • Kumppanin automaattinen periminen ei ole ihmisoikeus. Toisen ihmisen lapsen adoptoiminen ei ole ihmisoikeus. Näistä kumpikin on yhteiskunnallinen sopimus, ei yhteiskunnista riippumaton asia, joka koskee jokaista ihmistä riippumatta siitä, missä hän on. Tämänkaltaiset asiat tuppaavat sopivasti unohtumaan puolustajilta, kun joka taskusta pursuaa tilanteen vaatiessa uusia ”ihmisoikeuksia” enemmän kuin ässiä korttihuijarin hihasta.
          • Luen mielelläni puolueettoman tutkimuksen aiheesta. Ole kiltti ja anna linkki, niin luen sen heti. Westboro Baptist Church ei liene puolueeton, mutta sovitaanko, ettei linkittämääsi tutkimusta ole rahoittanut tai tilannut mikään LGBTQIA-aakkoskeiton tukijärjestö eikä siinä ole otettu homoperheiden verrokkiperheiksi yksinhuoltajia, eronneita tai muita epäedustavia perheitä, vaan niitä normaaleja ehyitä heteroperheitä, joiden ilkeästi aina väitetään olevan lapselle paras kasvuympäristö? (Oikeasti tutkimuksen tilaajalla tai tekijällä ei ole mitään merkitystä. Tutkimuksella itsellään sen sijaan on. Jos se on tehty asenteellisesti ja epätieteellisesti, se on roskaa tilaajasta riippumatta.)

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s