Palvelukseen halutaan: syy

Yhteiskunnilla on kolme tapaa suhtautua jäsentensä tekemisiin: rajoittaa, sallia tai kannustaa.

Ensiksikin yhteiskunta rajoittaa lainsäädännöllisin keinoin jäsentensä sellaisia tekemisiä, jotka vahingoittavat muita jäseniä suoraan tai välillisesti. Raiskaukset ja julkisissa tiloissa tupakointi on kielletty kokonaan, koska nämä teot vahingoittavat muita suoraan. Välillisesti tupakointi vahingoittaa muita terveydenhuoltokustannusten muodossa: pitkäaikaistupakoinnin aiheuttamien sairauksien hoito maksaa. Koska haitta on huomattava eikä sivistysvaltio voi kuitenkaan potkaista ketjupolttajia mäelle oman onnensa nojaan, tupakkaa verotetaan raskaasti. Mitä haitallisempaa toiminta on, sitä voimakkaammin sitä sanktioidaan.

Yhteiskunta sallii eli suvaitsee sellaista toimintaa, jonka ei voi katsoa olevan erityisen vahingollista, mutta joka ei myöskään tuo kummempaa lisäarvoa yleiseen hyvinvointiin. Suurin osa asioista kuuluu libertaarisessa oikeusvaltiossa tähän lokeroon. Eritoten amerikkalaiset ovat tarkkoja siitä, ettei valtiolla yleensä ole mitään oikeutta sekaantua yksittäisen kansalaisen elämään, koska valtio on kansalaisia varten eikä päinvastoin. Niinpä ihmisiä ei vangita vääränvärisistä vaatteista tai vääristä mielipiteistä muualla kuin Pohjois-Korean kaltaisissa diktatuureissa. Yksilö saa valita vapaasti, harrastaako hän uimista vai lenkkeilyä, vaikka pommien rakentelu ei kuulukaan vaihtoehtojen piiriin.

Sellaista toimintaa, josta on huomattavaa hyötyä yhteiskunnan jäsenille, yhteiskunta pyrkii erikseen kannustamaan erilaisilla tukimuodoilla ja julkisin tunnustuksin. Koska kansanterveydelle koituu merkittävää hyötyä siitä, että maan nuoret toivot eivät makaa Pleikkarien tai Salkkarien edessä 24/7, nuorille suunnattua liikuntatoimintaa tuetaan yhteiskunnan varoin. Yhdistykset ja järjestöt, jotka vaikuttavat päätoimisesti ja suotuisasti ihmisten sivistykselliseen tilaan, voivat saada verovapaan yhdistyksen aseman. Kaikki tämä tietenkin maksaa jotain joko suoraan tai välillisesti verotulojen putoamisen muodossa, joten tavoitteena on, että tuetusta toiminnasta koituu kustannuksiaan enemmän hyötyä yhteiskunnalle.

Tästä päästäänkin taas aiheeseen, josta on paras puhua, ennen kuin siitä tehdään ajatusrikos. 🙂

Koska yhden miehen ja yhden naisen väliset, uskolliset ja pitkäkestoiset parisuhteet joukkona, säännönmukaisesti ja luonnostaan (”as a group, as a rule and by nature”) tuottavat seuraavan täyspäisen sukupolven, yhteiskunnat ovat kaikkina aikoina pyrkineet kannustamaan jäseniään sitoutumaan tämänkaltaisiin parisuhteisiin erilaisin lainsäädännöllisin keinoin. Elleivät avioliitot pääsääntöisesti tuottaisi seuraavaa sukupolvea, yhteiskunnalla ei olisi mitään perustetta sekaantua ihmisten yksityiselämään ja jakaa avioliittotodistuksia.

Jos miehet ja naiset eivät hanki keskenään jälkeläisiä, yhteiskunta tuhoutuu yhdessä sukupolvessa. Jos miehet ja naiset hankkivat keskenään jälkeläisiä, mutta eivät sitoudu kasvattamaan näitä vaan loikkivat vuoteesta vuoteeseen miten sattuu, lasten ja nuorten pahoinvointi aiheuttaa valtavia yhteiskunnallisia ongelmia ja myös kustannuksia. (Lisäsin sanan täyspäinen yllä olevaan kuvaukseen juuri siksi, ettei kukaan kuvittelisi seuraavan vastuullisen sukupolven ilmestyvän itsestään ilman uskollisia ja pitkäkestoisia parisuhteita.)

Kannustimet ovat vaihdelleet eri aikoina, mutta perheisiin kohdistuvia rikoksia on aina pidetty raskaina. Missä perheen on katsottu olevan tärkeä yhteiskunnan perusyksikkö (joka se onkin), sitä on kohdeltu esimerkiksi verotuksessa ja perinnönjaossa erityisellä tavalla. Nyttemmin avosuhteet ovat yleistyneet niin paljon, että niitä on esimerkiksi Suomessa alettu kohdella lähes avioliittojen tavoin. Kunhan avosuhde on uskollinen ja pitkäkestoinen (USA:ssa nk. common-law marriage eli tapaoikeuteen perustuva avioliitto), sekin tuottaa täyspäisiä seuraavan sukupolven jäseniä. Yhteiskunnat, jotka ehdoin tahdoin hajottavat perheitä ja tekevät perheen hyvinvointiin sitoutumisesta epäedullista, epämuodikasta ja taloudellisesti kannattamatonta, saavat sormilleen yhden sukupolven kuluessa.

Siitä asti kun homoseksin harjoittaminen poistui rikoslaista, seksuaalivähemmistöt ovat saaneet toteuttaa itseään vällyjen välissä yhteiskunnan suostumuksella ja elää niin halutessaan pariskuntina. Heidän parisuhteenmuodostustaan ei siis rajoiteta, vaan tällä haavaa se sallitaan. Mutta kun vaaditaan oikeutta sukupuolineutraaliin avioliittoon tai edes rekisteröityyn parisuhteeseen, on täysin maalliselta ja yhteiskunnalliselta kannalta aivan oikeutettua esittää painava kysymys: mitä syytä yhteiskunnalla on erityisesti kannustaa samaa sukupuolta olevia pareja muodostamaan uskollisia ja pitkäkestoisia parisuhteita, joita nämä saavat kutsua avioliitoiksi? Mikä on se hyöty, joka ylittää kannustamisesta koituvat kustannukset?

Kun syytä/hyötyä ei osata tai viitsitä nimetä, kysellään, mitä ne kustannukset sitten ovat muka olevinaan. Verohelpotusten ja muiden taloudellisten kustannusten lisäksi on otettava kerrannaisvaikutukset huomioon. Ahkerasta propagoimisesta huolimatta ihmisen seksuaalisuus on hyvin muovautuva ilmiö ja esikuvilla on väliä. Lesbovanhempien lapsista 24 % ilmoitti nuorena aikuisena, että hänellä oli ollut homoseksuaalinen suhde ja 64 % ilmoitti harkinneensa sellaista (Stacey & Biblarz, 2001). Nämä osuudet ovat huomattavasti suuremmat kuin väestössä keskimäärin. Homoisien pojista 9 % eli yli nelinkertainen määrä kasvoi homoiksi (Bailey 1995), kun homomiesten osuus väestöstä oli 2,2 %. Lesboäitien tyttäristä 12 % kasvoi lesboiksi, kun lesboja oli väestöstä 1,1 % (Tasker & Golombok 1995).

Onko tässä sitten jotakin ei-toivottavaa? Eikö demografia saisi muuttua sellaiseksi, että 10–15 % väestöstä olisi homoseksuaaleja?

Maissa, joissa homoavioliitot ovat olleet sallittuja, ne eivät ole osoittautuneet kestäviksi. Hollannissa keskimääräinen homoavioliitto kestää noin kaksi ja puoli vuotta. Naisten väliset liitot päättyvät eroon moninkertaisella tiheydellä heteropareihin verrattuna. Miesten liitot pärjäävät yllättäen tilastollisesti hiukan paremmin kuin heteroliitot, mutta niissä pyrkimyksenä ei olekaan pysyä uskollisena aviokumppanille. Samainen hollantilaistutkimus totesi, että homomiehillä on keskimäärin 8 avioliiton ulkopuolista sukupuolikumppania vuodessa. Voisi ajatella, että yksi yhteiskunnallinen syy olisi homoseksuaalien parisuhderallin rauhoittaminen, mutta tällainen vaikutus näyttää jääneen mitättömäksi.

Vaikka homoavioliitto on ollut Hollannissa mahdollinen jo yli vuosikymmenen, vain 3 % aikuisista homoseksuaaleista (yksi valmis pariskunta kymmenestä) meni naimisiin ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen (2001–2004). Niin pieni osa homopopulaatiosta on aidosti kiinnostunut yksiavioisesta, elinikäisestä parisuhteesta, että homoavioliiton mahdollistava laki vahvistaa enemmän homoelämäntavan hyväksyttävyyttä eli homoalakulttuuria kuin avioliittoa itseään. Tuohon alakulttuuriin puolestaan liittyy huomattavan korkea sukupuolitautien, mielenterveysongelmien, aineiden väärinkäytön, useiden sukupuolikumppanien ja lyhytkestoisten sukupuolisuhteiden riski – niissäkin maissa, joissa homoseksuaalisuus hyväksytään avoimesti ja sitä ”juhlitaan”, joten kyse ei ole valtaväestön syrjivien asenteiden aiheuttamista ongelmista. Suuntautumisen lisääntyminen tuottaa lisää ihmisiä, joilla näitä ongelmia esiintyy. Tämä ei ole yhteiskunnalle edullista.

Muina kustannuksina voidaan mainita esimerkiksi se, että rekisteröityjen parisuhteiden saapuminen Pohjoismaihin on aiheuttanut voimakkaan piikin avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrään (Kurtz 2004). Tämä on luonnollista, sillä homoliittojen hyväksyminen pohjautuu retoriikkaan, joka irrottaa lasten saamisen uskollisen ja pitkäkestoisen parisuhteen eli avioliiton viitekehyksestä. Avioliitto ei siis kuulu parisuhteeseen, lisääntyminen ei kuulu avioliittoon eikä miesten ylipäänsä tarvitse ottaa vastuuta lapsistaan. Hollannissa ilmiö alkoi samassa yhteydessä eikä ole vähentynyt homoavioliiton sallimisen jälkeen.

Yksi tärkeä kustannus todellisille ihmisoikeuksille kuten sanan- ja mielipiteenvapaudelle on jo nähty useista esimerkeistä. Vaikka homoaktivistit saarnaavat suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta, useimmilla näyttää olevan täysin päinvastaiset poliittiset ja uskonnolliset päämäärät. Euroopan, Kanadan ja Yhdysvaltojen kehitys viittaa siihen, että homoparisuhteiden yhteiskunnallinen ”tasaveroistaminen” synnyttää suvaitsemattomuuden ja mahdollisten viharikosten aallon niitä kohtaan, jotka erehtyvät ilmaisemaan julkisesti kriittisen suhtautumisensa homoseksuaalista käyttäytymistä kohtaan. Ne, jotka eivät yhdy juhlimaan moninaisuutta, ovat ahdasmielisiä, ennakkoluuloisia ja syrjiviä foobikkoja, joita ilmeisesti saa ja tulee vahingoittaa kaikin laillisin ja joskus laittominkin keinoin.

Näiden moninaisten kustannusten ja tähänastisen kokemuksen valossa haluaisin vihdoinkin kuulla, miksi yhteiskunnallinen kannustus tulisi ulottaa vielä nykyistäkin laajemmissa mittasuhteissa homoseksuaalien parisuhteisiin? Toisin sanoen: mikä on syy, missä on hyöty – ja miksi se saavutetaan antamalla näille suhteille avioliiton status?

Mainokset
Kategoria(t): seksuaalietiikka, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Palvelukseen halutaan: syy

  1. Pasi Immonen sanoo:

    Seksuaalisuus on sinusta hyvin muovautuva ilmiö ja esikuvat merkitsevät. Jos kyse on siis valinnasta, miksi Venäjällä on homoja? Eikö viisainta olisi valita kuuluvansa heteroseksuaaleihin, koska silloin et joudu vainon kohteeksi? Homot elävät Venäjällä piilossa, joten esikuviakaan tuskin on.

    • raapustus sanoo:

      Diktaattorien huonoimmin oppima läksy on se, että vainot eivät koskaan estä ihmisiä olemasta sitä, mitä haluavat olla.

  2. Pasi Immonen sanoo:

    Voitko mainita homouden vastustajiin kohdistuvia viharikoksia? Millaisia ne ovat?

    • raapustus sanoo:

      Avoin halveksunta, leimaaminen, julkinen panettelu ja nimittely, vääristelevä ja yksipuolinen mediahuomio, syrjintä, uhkailu ja keinotekoisin perustein tekaistut syytteet, joiden tavoitteena on sanan- ja mielipiteenvapauden riistäminen – näin alkajaisiksi.

  3. Pasi Immonen sanoo:

    En ole kuullut, että missään olisi pyritty estämään homouteen negatiivisesti suhtautuvien sananvapautta. Tietenkin sanoistaan voi joutua vastuuseen jos herjaa tai kannustaa väkivaltaisiin tekoihin.
    Vaikka Suomessakin on salittu samaa sukupuolta elävien parien rekisteröinti, ihan vapaasti sinäkin saat ilmaista mielipiteesi seksuaalivähemmistöistä. Päinvastoin homouteen negatiivisesti suhtautuvissa maissa estetään tietouden levittäminen homoudesta.

    • raapustus sanoo:

      ”En ole kuullut, että missään olisi pyritty estämään homouteen negatiivisesti suhtautuvien sananvapautta.”

      Et sitten juuri seuraa muiden kuin vähemmistön edustajien kärsimiä vääryyksiä. Mieleen nousevat äkkiseltään esimerkiksi tämä, tämä, tämä ja tämä tapaus.

      Samaa on epäilemättä luvassa ihan kotoperäisestikin, jos avioliittolain muutos saadaan läpi. Totta kai kaikki puheet sitä vastaan ovat voimaantulopäivästä alkaen ”ihmisten laillisten oikeuksien loukkaamista” ja siksi tuomittavaa.

  4. Pasi Immonen sanoo:

    Se syy tai hyöty erilaisten vähemmistöjen hyväksymisessä on, että monissa perheissä elää homoseksuaaleja nuoria. He saattavat kokea olevansa erilaisuutensa vuoksi huonompia. Jos yhteiskunta antaa signaalin hyväksyttävyydestä nämä nuoret kokevat olevansa ok. Sillä estetään näitä tässäkin tekstissä mainittuja mielenterveysongelmia ja pahimmassa tapauksessa itsetuho. Homouden kieltäminen ei muuta kenenkään seksuaalista identiteettiä. Se että sinä sanot että heterous on jotenkin luonnollisempaa, ei muuta ketään homoa heteroksi tai päinvastoin heteroa homoksi. Jokainen hetero voi miettiä kohdallaan, onko hän valinnut itse seksuaalisen suuntautumisensa. Muuttaisiko homoliittojen salliminen jotenkin omaa heteroseksuaalista identiteettiä?

    • raapustus sanoo:

      ”Jos yhteiskunta antaa signaalin hyväksyttävyydestä nämä nuoret kokevat olevansa ok. Sillä estetään näitä tässäkin tekstissä mainittuja mielenterveysongelmia ja pahimmassa tapauksessa itsetuho.”

      Homoseksuaalien mielenterveysongelmat eivät käsittääkseni ole merkittävästi vähentyneet niissä maissa, joissa yhteiskunta suhtautuu suopeasti ja kannustavasti heidän mieltymyksiinsä. Tämä osoittaa, etteivät mielenterveysongelmat aiheudu syrjinnästä.

      Entäpä jos ne ovat sisäsyntyisiä? Olisiko mahdollista, että yksilö itse kokee voimakkaan ristiriidan mieltymystensä ja olemuksensa välillä – toisin sanoen tajuaa itsekin, että tilanteessa on jotakin ihan oikeasti vinksallaan, vastoin tarkoitusta? Tällöin yksi vaihtoehto (mutta vain yksi) on yrittää epätoivoisesti vaientaa tuo tietoisuus ja ruinata kaikilta ympärillä olevilta vakuutteluja siitä, että kaikki on hyvin.

      Tässä on vain kaksi ongelmaa:

      1. Jos kaikki ei ole hyvin, vaan seksuaalisella olemuksella on tarkoitus ja sisäinen taju omasta tarkoituksenvastaisesta toiminnasta on aito, ympäristö syyllistyy valehteluun. Se ei ole hyvää eikä hyväksi.
      2. Henkilöt, jotka haluaisivat etsiä toisenlaista ratkaisua eivätkä suostu selittämään itselleen, että ”kaikki on hyvin”, jäävät täysin vaille apua ja tukea. Tämä oli nähtävissä esimerkiksi niissä suunnattoman tuomitsevissa reaktioissa, joita vaikkapa Anni ja
        Amadeus saivat osakseen tultuaan ulos ”väärästä” ja poliittisesti epäkorrektista kaapista.

      ”Homouden kieltäminen ei muuta kenenkään seksuaalista identiteettiä.”

      Minä en ole kieltämässä homoutta. Sen ei minusta tarvitse kuulua rikoslain eikä sairausluokituksen alle. Toivon vain, ettei yhteiskunta sekaannu asiaan myöskään kannustamalla.

      ”Jokainen hetero voi miettiä kohdallaan, onko hän valinnut itse seksuaalisen suuntautumisensa. Muuttaisiko homoliittojen salliminen jotenkin omaa heteroseksuaalista identiteettiä?”

      Ei tietenkään läheskään kaikkien, eikä se ole asiassa olennaisinta. Mutta jos tätä lähdetään pohtimaan, niin maku voi muuttua; sitä voi myös muuttaa. Etkö tunnusta homouden valinneiden olemassaoloa? Eikö edes Akuliina käännytyspuheineen ole tullut vielä vastaan?

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s