(Alla oleva teksti on julkaistu alun perin maaliskuussa 2004 osoitteessa http://jjmarkka.net. Sivusto on sittemmin rauennut.)
Haastattelut ovat tunnetusti aina hieman värittyneitä; haastateltu ei toisinaan meinaa tunnistaa itseään lopullisesta lehtijutusta. Journalismin ja journalismin välillä on kuitenkin ilmeisesti melkoinen ero. Toimittaja Anna Perho näet lähetti minulle 16. helmikuuta 2004 haastattelupyynnön, jossa hän kirjoitti seuraavasti:
Hei, olen tekemässä City-lehteen juttua ihmisistä/yhdistyksistä/kansanliikkeistä, jotka ajavat ”epäsovinnaisia” asioita.
Pyytäessäni täsmennystä jutun tarkoitusperistä (oliko esimerkiksi tarkoitus esitellä epäsovinnaisia hyypiöitä ja heidän ”hulluja mielipiteitään” kuin eläintarhan vetonauloja) Perho vastasi:
[J]utun tarkoituksena on pohtia sitä mistä nämä liikkeet versoavat, mihin ne pyrkivät ja ennen kaikkea miksi niiden kannattajat kokevat asiansa tärkeiksi. Itse ajattelen, että on ihan kiintoisaa – ehkä hyödyllistäkin – kuulla asioista ”second opinion”, vaikka kaikesta ei mitenkään voi olla samaa mieltä.
Käsitin siis, että Perhon tavoitteena oli esittää haastateltavan väitteet mahdollisimman reilusti, vääristelemättä tai värittämättä niitä. Joudun kuitenkin hieman täydentämään tai oikaisemaan sanomisiani, sillä valmiista jutusta huomasin hänen soveltaneen tätä periaatetta vain kolmeen muuhun haastateltuun.
Haluaisin nostaa esiin seuraavat pikku seikat:
Heti alkuun minun väitetään sanoneen, että Hitler ja abortintekijä ovat samalla viivalla. Tämä on helppo käsittää väärin. Hitler ja abortintekijä eivät ole yhtä suuria rikollisia, koska toinen on riistänyt tahallisesti yli kuusi miljoonaa ihmishenkeä, toinen vain yhden. Kumpikin on kyllä syyllistynyt teknisesti murhaan, mutta Hitler voittaa kirkkaasti. He ovat kenties ”samalla viivalla”, mutta aivan eri kohdissa viivaa. En todellakaan tarkoittanut, että molempien moraalinen syyllisyys olisi yhtä suuri. Tätä virhettä ei korjattu, vaikka tarkistuksen yhteydessä huomautin siitä Perholle.
Toimittaja kauhistelee sitä, että ”jos kaksi tuntia sitten hedelmöittynyt munasolu on ihminen siinä missä esimerkiksi vastasyntynyt tai vanhus”, myös kierukan ja aborttipillereiden käyttäjät ovat riistäneet ihmishengen. Tästä asiasta emme lainkaan keskustelleet haastattelutilanteessa, joten toimittajan veto tulee puskista jälkikäteen ja on hiukan epäreilu. Tietenkin hän on päätellyt aivan oikein. Minä kysyn: entä sitten? Olenko väärässä vain siksi, että liian moni jutun lukijoista käyttää ehkäisymenetelmiä, jotka riistävät ihmishengen? Kiinnostavaa. Se tarkoittaisi, että kysymys vaikkapa terveellisestä ruokavaliosta ratkeaisi laskemalla roskaruoan syöjät, ei itseään ruokaa ja sen ravintoarvoa tarkastelemalla.
Haastattelussa nostan esiin seikan, jonka olen käytännön tasolla saanut havaita jälleen kerran: aborttikysymykseen liittyy niin suuria tunteita, että ihmiset eivät kykene ajattelemaan johdonmukaisesti. Olen saanut palautelomakkeen kautta lukuisia viestejä, jotka koostuvat pelkistä solvauksista vailla yritystäkään ajatella varsinaista asiaa. Niiden lähettäjät vain vahvistavat käsitykseni. Jopa Perho itse myöntää jutun alussa olevansa itsehillinnän äärirajoilla asiasta keskustellessaan. Hänen oli selvästi vaikea pysyä tuolillaan.
Olen ilmeisesti epäsovinnainen myös siksi, ettei raiskauksen uhrillakaan ole nähdäkseni oikeutta riistää viattoman ihmisen henkeä. Toimittaja siteeraa huomautustani siitä, että tämä on yleensäkin marginaalinen ongelma – ja niin se onkin. Aborttia vastustavalta aletaan ensimmäiseksi tivata, miten on insestin ja raiskauksen uhrien laita, tai niiden, joiden hengen raskaus vaarantaa. Näitäkö tapauksia 99 % aborttiklinikan asiakkaista on?
Toimittaja antaa sen kuvan, että nautiskelisin verisillä yksityiskohdilla. Nautinto on kuitenkin kaukana Yhdysvalloissa käytetystä aborttimenetelmästä. Osasynnytysabortissa täysin elinkelpoinen (yli 24-viikkoinen) ja jopa telaketjufeministin mielestä täysin ”ihmisen näköinen” lapsi surmataan leikkaamalla saksilla niska auki ja imemällä aivot ulos. Lastenmurha on täysin johdonmukainen seuraus ajatuksesta, ettei sikiö ole ihminen. Jos se ei ole ihminen seitsemän tunnin, seitsemän päivän eikä seitsemän viikon iässä, miksi se olisi ihminen seitsemän kuukauden iässäkään?
Toimittaja tekee raskaan virheen väittämällä heti tämän kuvauksen perään, että tuoreen englantilaistutkimuksen mukaan sikiö ei tunne kipua. 24-vikkoinen sikiö sätkii, kun sen niskaa puhkaistaan, koska sen hermosto on mahdollistanut kivun tuntemisen jo kolmen kuukauden ajan! Brittitutkimus soveltuu tietenkin suomalaiseen aborttikäytäntöön, jonka puitteissa yli 12-viikkoista sikiötä ei enää saa abortoida ilman hyviä perusteita. Kivun tunteminen on kuitenkin epäolennaista, kuten sekä haastattelussa että alkuperäisessä tekstissä huomautan. Tätäkään virhettä ei korjattu, vaikka tarkistuksen yhteydessä huomautin siitä Perholle.
Kristinuskoa kuulemma mainostetaan armon ja suvaitsevaisuuden uskontona. Mainostoimisto, mikä lieneekin, on kai korostanut asioita hieman yksipuolisesti. Mutta hyvä on: sovitaan, että kristinusko on ”suvaitsevaisuuden” uskonto, joka ei tuomitse ketään mistään. Kunnon kristitty on siis tietenkin ihminen, joka sallii syntymättömien lasten surmaamisen – sekä terrorismin, raiskaukset, perheväkivallan, koulukiusaamisen, lahjonnan ja talousrikokset. Kunnon kristitty ajaa myös anarkian asiaa ja pyrkii lakkauttamaan oikeusjärjestelmän, joka (kaiketi Raamatun ydinsanoman vastaisesti) tuomitsee ihmisiä sen sijaan, että armahtaisi ja suvaitsisi. Tällaisiako kristittyjen tulee mielestänne olla? Ellei, olisikohan kristinusko alkuperäismausteiltaan myös korkean moraalin ja vääryyden vastustamisen uskonto?
Toimittaja Perhon mukaan kärsimyksen ongelma on teologeilta vielä ratkaisematta. Perinteisesti ”kärsimyksen ongelmalla” tarkoitetaan kysymystä ”Miksi maailmassa on kärsimystä?” Perhon esimerkkitapauksessa ei tarvita teologia vastaamaan kysymykseen. ”Miksi ei-toivottujen lasten elämä on helvetin kurjaa?” Koska heidän vanhempansa luulevat, että heillä on oikeus kohdella lastaan huonosti vain siksi, että eivät satu ”toivomaan” tätä. Ei-toivottujen lasten kurjuus johtuu aivan aidosti ja yksinomaan vanhemmista, ei lapsista itsestään. Tämän tosiseikan esiinnostaminen ja aikuisten yksilöiden vastuun peräänkuuluttaminen ei ole ”jeesustelua” sen enempää kuin muistuttaa, ettei raiskatun naisen kurjuuskaan johdu naisesta itsestään, vaan hänelle väkivaltaa tehneestä henkilöstä.
Perhon esittämä tilastotieto on mielenkiintoinen. Maailmassa syntyy vuosittain alle 150 miljoonaa lasta. Perhon mukaan 75 miljoonaa lasta eli joka toinen syntyvä lapsi on ei-toivottu. Mistä näin mieletön arvio on peräisin?
Vanhemmilla on tämän argumentin mukaan täysi oikeus tehdä elämästä helvettiä puolelle maailman lapsista vain siksi, että he eivät ”toivo” lapsiaan. Onko syy lasten vai vanhempien? Mihin lainsäädännöllä tulisi terveen järjen mukaan puuttua – lasten huonoon kohteluun vai siihen epäkohtaan, että he ovat yhä elossa? Tulisiko sosiaalityöntekijöitä palkata pelastamaan lapsia kaltoinkohtelulta vai teloittamaan heitä? Jos ei-toivottujen lasten kurjuus on mielestäsi hyvä perustelu abortin puolesta, hengitä hetki pussiin ja ajattele uudelleen.
Toimittaja tiedusteli, mitä itse teen ei-toivottujen lasten aseman parantamiseksi. Vastasin herättäväni ihmisiä ajattelemaan. Minulle hymähdettiin: ”Mitenkäs se niitä lapsia auttaa?” Hyvä ihme. Jos kukaan ei ajattele (mikä on mielestäni aika selvää kaiken sen harkitsemattoman palautteen valossa, jota olen saanut), kuinka kukaan voi ryhtyä tekemään mitään järkevää, tuloksellista ja oikeaa? Mitä hyötyä siitä on, jos kuljen ”ABORTTI ON MURHA” -kyltin kanssa ympäri toria? Eikö se pikemminkin tee selkeän asian perille saamisen entistä hankalammaksi?
Jokainen tekee tietenkin sen, mihin parhaiten kykenee. Saamastani tulikivenkatkuisesta palautteesta päättelen kykeneväni erityisen hyvin vakuuttamaan lukijoilleni, etteivät heidän väitteensä abortin sallimisen puolesta kestä rationaalista tarkastelua. Kukaan ei ole onnistunut perustelemaan, miksi abortti tulisi sallia. Ainoa tähänastinen vastaus lukijoilta on ollut hallitsematon tunteenpurkaus, kun oma näkemys ei kestäkään kriittistä tarkastelua. Olen ilmiselvästi saanut ihmiset ajattelemaan, ja ajattelun tulos vaivaa heitä. Enkö siis toimi varsin hyödyllisesti?
Anna Perhon journalistinen ote huomattiin ilokseni myös lukijakunnassa. Sitä luonnehdittiin City-lehden jutun kommenttiosiossa seuraavasti:
Jutun kirjoittaja suhtautui ainoastaan viimeiseen haastateltavaan irvaillen. Onko siis oikeampi puolustaa kannabiksen käyttöä, kun vastustaa aborttia? Mielenkiintoinen tämä nykymaailma. (10. nomama)
En ole täysin samaa mieltä Jasun kanssa, mutta ihmettelen kuitenkin artikkelin kirjoittajan tapaa halveksua Jasun valintaa. Eihän hän halveksunut muitakaan! Eli kirjoittajalle terveisiä, että pidä loppuun asti se tyyli minkä olet valinnut, ihan tasapuolisuuden ja hyvän journalismin vuoksi. (12. Dorkkis)
Nimenomaan. Jos olet eri mieltä, ole eri mieltä, mutta älä lehden sivuilla. Tai sitten olisit voinut suoraan laittaa jokaiseen kohtaan oman mielipiteesti ko. asiasta. Eipä tunnu kovin aikuismaiselta tuollainen. (14. LevTre)
Abortti herättää kyllä paljon keskustelua, mutta ehkä artikkelin kirjoittaja olisi voinut suhtautua vähän kriittisemmin noihin muihinkin(lähinnä rasva&prostituutio) hihhuleihin. (31. Oona13)
Niinkö? sitäkö tahdot sanoa, että jos journalisti kirjoittelee viihdealan lehteen hän saa myös vetää moraalinsa ja etiikan viemäristä samalla? Juuri tämä on yhteiskunnan ongelma: On täysin hyväksyttyä vääristellä ja mollata haastateltavaa muokaten hänen ajatuksiaan jälkikäteen, sillä varjolla että se on viihdettä. Mutta ihminen, joka ajatusmaailmansa johdosta ajattelee poikkeavasti yleisestä normista ei ole hyväksyttävä. Mikä hel**tti teihin on mennyt? (40. Idiotic)
No hohhoijaa… Kaikki muut PAITSI abortin vastustaja saavat kertoa mielipiteensä ja saavat sille jopa toimittajalta kannustusta, mutta abortin vastustaja leimataan jeesustelijaksi ja häntä kyllä pilkataan. TOIMITUS – HÄVETKÄÄ!! (89. Evelinaaa)
Minusta on aivan yhtä kummallista se tapa jolla toimittaja pilkkasi abortin vastustajaa, muttei muita ”väärän asian” puolesta puhuvia. Tämä johtui siitä, toimittaja pilkkasi abortin vastustajan kristillistä uskoa. Monet muutkin ovat tällä palstalla ottamaan aseekseen pilkan käyttäen ilmaisuja kuten ”Jeesustelu”. Pilkka otetaan käyttöön silloin kun muut aseet eivät toimi. (96. Samuel777)
reunahuomautuksia 
Paluuviite: Kiusaamisen sietämätön keveys | reunahuomautuksia