Vääryyden syvin olemus

Jatkan Tekosyy™ -aiheesta tuonnempana. Tuoreet mediailmiöt kirvoittivat tähän väliin pienen kannanoton.

Heinäkuussa Yle uutisoi, että Suomessa seksiä eläimen kanssa (mikäli se ei vahingoita eläintä eikä siten täytä eläinrääkkäyksen tunnusmerkkejä) ei vielä toistaiseksi ole kriminalisoitu, kuten useimmissa muissa maissa – niin Euroopassa kuin muuallakin. Eläimiin sekaantuminen poistui maamme rikoslaista yleisen trendin mukana vuonna 1971, mutta sittemmin moni valtio on päättänyt muuttaa tällaisen toiminnan jälleen rangaistavaksi. Suomi peesailee jälleen yleistä mielipidettä:  eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä eläimiin sekaantuminen pyritään kieltämään kokonaan. Linjauksen perusteena ovat eläinten oikeudet.
Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Minna Ruotsalo ”muistuttaa, ettei eläimen käyttäminen seksuaalisesti hyväksi lisää sen kunnioitusta vaan päinvastoin. Meilläkin halutaan nostaa lainsäädäntöön enemmän eläimen itseisarvoon perustuvaa kunnioitusta.”

Syyskuussa HS:n NYT-liite nosti esiin toisenkin esimerkin tilanteesta, jossa ihmisten (julkisessa keskustelussa melko absoluuttista) seksuaalista itsemääräämisoikeutta halutaan rajoittaa. Kaikki – mm. robotiikan tutkijat Erik Billing ja Kathleen Richardson – eivät pidä liian ihmismäisistä seksiroboteista, joita eräs amerikkalaisyritys on tuonut markkinoille. Heidän kritiikkinsä kohteena on vääristynyt valtasuhde ihmisen ja robotin välillä. Touhutessaan aitoa naista muistuttavan robotin kanssa miehet oppivat myös näkemään naiset esineinä ja alistamaan heitä. Huolimatta siitä, että firma on valmistanut myös miesrobotin naisasiakkaita varten, seksirobottien vastustaminen on Billingille ”patriarkaalisen, miehiä automaattisesti nostavan ja naisia alentavan valtajärjestelmän” vastustamista.

Vaikka elämme hedonismin aikaa ja saamme jatkuvasti kuulla, kuinka ihmisellä tulee täysi vapaus määritellä itsensä seksuaalisesti miten huvittaa, ei mikä tahansa siis olekaan toivottavaa käytöstä edes seksuaalisuuden saralla. Kristittynä yhdyn tähän näkökantaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että perusteet ovat täysin nurinkuriset.

Perimmäinen syy siihen, että seksi eläimen kanssa on väärin (ja että se aikanaan rangaistiin myös Ruotsi-Suomessa kuolemalla) ei ole eläimen itseisarvon loukkaaminen tai edes sen kokema kärsimys. Ei ole ensisijaisesti kyse siitä, että eläimellä olisi oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen ja ihminen halventaisi tätä oikeutta käyttäessään eläintä leikkikalunaan. Eläimeen sekaantuminen on väärin, koska ihmisellä on velvollisuus seksuaalisesti puhtaaseen ja tarkoituksenmukaiseen toimintaan. Hän halventaa omaa ihmisyyttään, omaa seksuaalisuuttaan ja omaa ruumistaan käyttäessään viimeksi mainittua ja eläintä leikkikaluinaan oman tyydytyksensä tavoittelemiseen.

Täysin analogisesti voidaan todeta, että sukupuoliyhteys ihmisen kanssa ei alenna robottia – sukupuoliyhteys robotin kanssa alentaa ihmistä. Ihmisenkaltaisen naisrobotin käyttäminen tyydytyksen tavoitteluun ei esineellistä ensisijaisesti naisia, vaan miestä itseään, joka kohtelee ihmisyyttään, seksuaalisuuttaan ja ruumistaan pelkkinä koneen osina.

Näitä moraalisia havaintoja ei tietenkään käytetä lainsäädännön perusteina; se on ilmiselvää ja luonnollista. Mutta se, että nämä moraaliset havainnot täytyy nykyään erikseen lausua ääneen, jotta ne huomattaisiin, ja että ne saavat tyypillisesti osakseen tyrmistyneitä vastalauseita, on merkki eräänlaisesta moraalisesta sairaudesta ja (moraali)ajattelun rappeumasta.

”Älä lässytä, Markkanen. Horinasi edustavat viktoriaanista siveyskäsitystä ja puheet tarkoituksenmukaisuudesta ovat vanhentunutta katolista teologiaa. Me olemme sosiaalisia konstruktivisteja. Seksillä ei ole muuta tarkoitusta kuin se, minkä me sille luomme ja annamme. Mikä sinä olet sanomaan, että ihminen muka halventaa itseään yhtymällä eläimeen tai koneeseen? Tuosta ei ole pitkä matka vihapuheeseen niitä vastaan, jotka yhtyvät sinun mielestäsi väärään sukupuoleen.”

Hyvä on, arvoisat konstruktivistit. Seksillä ei siis ole muuta päämäärää eikä tarkoitusta kuin se, minkä ihminen itse omassa päässään keksii. Ihmisyydelläkään ei ole tällaista perimmäistä sisältöä tai merkitystä. Sukupuoli on niin ikään pelkkä konstruktio vailla omaa olemusta, johon voisi vedota.

Mutta eläimelläkö yllättäen on jokin muu päämäärä tai tarkoitus kuin se, minkä ihminen itse omassa päässään keksii? Miksi naiseudella on perimmäinen sisältö ja merkitys, johon esineellistäminen ei kuulu? Miksi alistava patriarkaatti, eläinoikeudet tai homous eivät ole pelkkiä konstruktioita, vaan niillä on todellinen olemus, joihin voi vedota?

Se on kuulkaa niin, että kun objektiivisen todellisuuden lattiaa yrittää sahata pois vastustajiensa alta, se katoaa samalla tukemasta myös omia töppösiä. Ihmisyydellä, eläinten oikeuksilla ja seksillä joko on essentia – oma olemus ja objektiivinen olemassaolo – tai sitten ei.

Jos on, eläimiin ja koneisiin (ja samaan sukupuoleen) sekaantumista voidaan pitää moraalisina ja inhimillisinä vääristyminä riippumatta siitä, vahingoittuuko eläin, väheneekö yleinen empatia naisia kohtaan tai ovatko aikuiset sopineet asiasta keskenään (tekojen rangaistavuus on sitten asia aivan erikseen).

Jos essentiaa ei ole, ihmisen seksuaalisuus on juuri sitä, miksi hän sen haluaa rakentaa. Silloin on turha nillittää eläinten, naisten tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Mitään perimmäisiä oikeuksia ei ole, koska niilläkään ei ole essentiaa. Tällaisessa maailmassa kaikki lait eläinten suojelusta naisten ja seksuaalivähemmistöjen suojeluun perustuvat vain vahvemman oikeuteen ja kunkin aikakauden oikkuihin, eivät siihen, että tiettyjen olentojen luonnolliset ja moraalisesti todelliset oikeudet haluttaisiin vahvistaa myös yhteiskunnallisen sopimuksen keinoin.

Jälkimmäinen vaihtoehto ei ole elettävissä todeksi eikä koettavissa mielekkääksi. Siksi olen hylännyt sen jo kauan sitten. Siksi jatkan keskustelua yhteisestä, objektiivisesta todellisuudestamme, jossa asioilla on todellinen olemus – miellyttipä se meitä tai ei.

Ne havainnot, että eläimet lisäksi vahingoittuvat ja empatia naisia kohtaan lisäksi vähenee, ovat indikaattori siitä, että ihmiset toimivat parhaillaan omaa olemustaan vastaan – eivät syy siihen, että toiminta on vääränlaista.